Merirosvolaiva Piraten kohtalo
ravistaa oikeusvaltion perustaa.
Kokkolassa poliisi avusti amerikansuomalaisen
Kalle Lindroosin merirosvolaivan anastamisessa
ja syytti häntä sen kaappaamisesta.
Karl (Kalle) Edmund Lindroos, 73, muutti vuonna 1978 Floridaan ja toteutti siellä amerikkalaisen unelman. Hänestä tuli muun muassa maailman suurimman yksityisen Rocklegenda Elvis Presley-kokoelman omistaja.
Suomessa menestynyt huonekalukauppias Lindroos loi Yhdysvalloissa varallisuutensa kiinteistöalalla. Osan varallisuuttaan ja Elvis-kokoelman rocknäytöksineen hän halusi tuoda kotikaupunkinsa Kokkolan matkailun vetonaulaksi Disney-henkiseen Merirosvopuistoonsa. Vuonna 2010 aloitettu matkailuhanke ajautui Lindroosin vastustajien juonittelun kohteeksi ja hän päätyi Suomen viranomaisten silmätikuksi. Siitä seurasi lopulta hänen terveytensä ja varallisuutensa romahdus.
Lindroosin talousvaikeudet alkoivat Merirosvopuiston hotellilaiva Piraten hankinnan arvonlisäveroon liittyvästä viranomaisten virheestä, josta paisunut tutkimus kesti alkuvuodesta 2011 aina marraskuulle 2013.
Veroasioiden piti olla kunnossa ja selvitettyinä kesällä 2014, kun Lindroos palasi synnyinseuduilleen Kokkolaan. Syksyllä 2014 hänen piti enää solmia kymmeniä kiinteistöjä koskeva suurkauppa, ”eläkepaketti” Floridassa ja hän muuttaisi pysyvästi Suomeen. Ennen sitä Lindroos järjesteli Kokkolassa Pirate-laivansa asioita.
Floridasta Kokkolaan perheineen saapunut Lindroos pyöräili aamulla 24. kesäkuuta 2014 Alavetelin kodistaan maantielle. Puoliso Nina ja kaksi poikaa jäivät nukkumaan.
Samaan aikaan Pohjanmaan poliisilaitoksen Kokkolan poliisin ryhmä valmistautui Lindroosin kiinniottoon. Talousosaston uusi johtaja, rikoskomisario Kristina Boholm oli aloittanut uudelleen vanhan tutkinnan Lindroosin veroepäselvyyksistä. Boholm oli ollut jo aiemmin mukana tutkimuksissa, joista kaksi hänen entistä edeltäjäänsä ja esimiestään olivat päättäneet, että asia ei etene esitutkintaan, koska rikokseen viittaavaa ei ollut. Samoin oli tehnyt Yhdysvaltain verovirasto.
Boholm sen sijaan uudessa asemassaan päätti vastoin edeltäjiään, että Lindroosin toimissa olikin rikokseen viittaava ja oli siksi määrännyt kaksi poliisiautoa ajamaan Lindroosin kotiin. Autot kohtasivat pyöräilevän Lindroosin Sjöbackan tienhaarassa, kahden kilometrin päästä kotoa.
Ajoneuvoista hyppäsi asein ja luotiliivein varustautunut poliisien joukko ja kuului huuto: ”Jättäkää pyöränne siihen! Teitä epäillään törkeästä veropetoksesta!” Boholm merkitsi kiinniottoajaksi 9.40 ja kello 10.00 hän soitti käräjätuomari Liisa Männikölle vaativansa Lindroosin vangitsemista.
Poliisi täällä! Avatkaa ovi!
Kalle istutettiin autoon, joka vei hänet kotiovelle. ”Poliisi täällä! Avatkaa! Meillä on oikeus kotietsintään!”
Poliisit ryntäsivät sisään taloon amerikkalaisella meiningillä. Äiti ja pojat heräsivät kauhuissaan. Mitä nyt? Pojat ajettiin ulos talosta. Yksi poliisi jäi ulos vartioon, ettei kukaan talonväestä käy pihassa olevissa autoissa. Kello 9.50 Boholm soitti ja käski talolla olevaa kahta rikoskonstaapelia ottamaan kiinni myös Nina Lindroosin. Kello 11.00 Boholm soitti syyttäjälle ja ilmoitti haluavansa vangita myös Ninan. Kalle istutettiin keittiön pöydän päähän yhden poliisin vartioimaksi, vaimo komennettiin toiseen huoneeseen toisen poliisin silmällä pidon alle.
Poliisi vei Kallelta sekä Yhdysvaltain että Suomen passin. Kuusi tuntia kestäneeseen nuuskintaan osallistui myös Oulusta tuotu rahakoira, joka ei lopulta löytänyt mitään.
Boholm antoi kello 15.00 konstaapeli Jari Särkiniemelle puhelimessa määräyksen ottaa kotietsinnän yhteydessä Lindroosien tavaroita takavarikkoon.
Poliisilaitokselle kannettiin eri puolilta taloa löydettyjä papereita, kansioita, puhelimia, tietokoneita, lippuja ja lappuja. Vaasan ulosottoviraston virkamiehet luetteloivat ja valokuvasivat irtaimiston kuten arvoesineet, koriste-esineet, taulut ja huonekalut.
Kotietsinnän jälkeen Lindroosit kuljetettiin kiinniotettuna eri autoissa Kokkolan poliisivankilaan.
Kallen kuulustelu alkoi 17.45 kuulustelijana konstaapeli Teuvo Nissilä. Rikoksesta epäilty ilmoitti olevansa eläkeläinen, sotilasarvoltaan alikersantti ja halusi kuulustelun suomeksi. Hän ei tuntenut lainsäädäntöä kovin hyvin. ”Olen ollut poissa Suomesta 36 vuotta”. Kuulustelu käsitteli Pirate-laivan ostoa ja kunnostusta sekä Lindroosin omistaman KOK Palvelut-yhtiön rahansiirtoja.
Kuulustelu päättyi 20.19, jonka jälkeen Boholm pidätti Lindroosin ja merkitsi ajaksi 20.44. Minuuttia myöhemmin Boholm kirjasi myös Ninan pidätetyksi ja vartija ohjasi hänet vankiselliin. Lain mukaan poliisin olisi tullut heti ilmoittaa Lindroosien pidätys Yhdysvaltain konsulaattiin. Sitä Boholm ei tehnyt. Nina Lindroosia ei kuulusteltu, hänet otettiin talteen Kallen vanavedessä, epäiltynä samoista teoista – vaikkakin syyttömänä ulkopuolisena – kuten Boholm jouui myöhemmin myöntämään.
Pidätykset perustuivat komisario Boholmin virheellisesti epäilemään vuoden 2010 lopulla tehtyyn ”törkeään veropetokseen”, kun Kalle Lindroosin suomalainen yhtiö pyysi verottajaa palauttamaan tarpeettomasti maksetun Pirate-laivan lähes 200 000 euron arvonlisäveron.
(Myöhemmin selvisi, että Boholm oli väärässä rikostutkinnassaan. Helsingin hallinto-oikeus päätti 25.1.2016, että Lindroosin yhtiö oli oikeutettu vaatimaan arvonlisäveron palautusta.)
Poliisi käynnisti rikosvyyhden
Seuraavana päivänä Kallen selliin astellut nainen esitteli olevansa tutkinnanjohtaja Boholm… Kristina Boholm. Tyyli oli kuin Bond-elokuvasta. Kello 13.40 hänelle ilmoitettiin, että vangitsemisvaatimus on tekeillä. Samoin ilmoitettiin puolisolle. Toinen Kallen kuulustelu alkoi 16.25. Kuulustelussa jauhettiin KOK Palvelut-yhtiölle kuuluvaa Pirate-laivan arvonlisäveron palautusta.
Rikoskomisario Kristiina Boholm oli käynnistänyt monihaaraisen talousrikoksen.
Lindroosin aikaisempi avustaja, varatuomari Erkki Jääskeläinen oli kääntynyt päämiestään vastaan ja usutti Kokkolan poliisin Lindroosien kimppuun perättömillä ilmiannoillaan, joista ensimmäisen hän teki 17.6.2014. Jääskeläinen halusi Pirate-laivan velkakirjat, vaikka laivan kauppahinta oli osittain maksamatta ja juuri koko summan maksu oli ehto velkakirjojen luovutukselle. Hän kehotti poliisia pikaisesti tavoittamaan Lindroosin ennen kuin hän livahtaa takaisin Yhdysvaltoihin. Jääskeläinen ilmoitti, että Karl Lindroos on tällä hetkellä Alavetelissä, ”jossa hänen vaimollaan Nina Lindroosilla on omakotitalo”. Myöhemmin Jääskeläinen hävisi juttunsa oikeudessa.
Kaksi päivää myöhemmin 26. kesäkuuta Kalle ja Nina Lindroos sekä Boholm olivat Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomarin Liisa Männikön edessä. Boholmin tukena oli rikoskomisario Juha Koistila. Boholm vaati tuomarilta sekä Kallen että Ninan vangitsemista kuudeksi kuukaudeksi ensin esitutkinnan ajaksi poliisivankilaan ja sitten Oulun tai Vaasan vankilaan. Epäilys rikoksiin liittyi verotarkastukseen, jota oli toimitettu 2011 – 2013.
Kalle Lindroosia avusti asianajaja Reima Raappana. Hän korosti vangitsemisen olevan tarpeetonta, kun ei ollut edes vaaraa todisteiden hävittämisestä. Aineisto oli jo vuosia ollut viranomaisten hallussa. Verotarkastuksesta kaikki oli jo kansien välissä.
Boholm halusi vangita Kallen pakenemisvaaran vuoksi, perusteluna se, ettei hänellä ollut asuntoa Suomessa, vaikka Alavetelin asuntoon oli juuri tehty kotietsintä. Komisario perusteli Ninan vangitsemista myös sillä, ettei tällä ollut vakituista asuntoa Suomessa, vaikka hänet oli juuri tuotu poliisilaitokselle omistamastaan kodista. Boholmin kiinniottoraporttiin oli kirjattu Ninan kotiosoite sekä Yhdysvalloissa että Suomessa.
Lindroos ihmetteli tuomarille vangitsemisvaatimusta. Asiat on selvitetty. Hän on vapaaehtoisesti auttanut selvityksissä. Hän vetosi 67-vuoden ikäänsä sekä jatkuvaa hoitoa vaativaan sairauteensa. Lisäksi häntä odotti polvileikkaus Floridassa.
Lindroos korosti, että samat veroasiat olivat olleet vireillä neljättä vuotta. Hän on verovelvollinen vain Yhdysvalloissa ja sinne verot on maksettu ja että KOK Palvelut-yhtiön verotus Suomessa on kunnossa. Maiden välinen sopimus estää kaksoisverotuksen.
Törkeän petoksen epäily kohdistui Lighthouse-nimiseen vanhaan asuntoproomuun, josta oli rakennettu merirosvohotellilaiva Pirate. Kaikkiaan laivaan kului 1,146 miljoonaa euroa, johon liittyvää arvonlisäveroa ei olisi tarvinnut maksaa. Kun kirjanpitäjä vielä vahingossa maksoi veron kaksi kertaa, oli sotku valmis. Tätä virhettä ei verottaja suostunut korjaamaan, vaikka virhe myönnettiin. Näin ollen Lindroosin yhtiöltä jäi saamatta noin 400 000 euroa, mikä pahensi maksuvaikeuksia.
Lindroos selvitti oikeudelle, kuinka Yhdysvaltain kautta kulkeneita työvoima- ja materiaalikuluja oli 557 000 euroa, joista verottaja hyväksyi kuluiksi vain 100 000, jolloin näyttäisi Lindroosin ulkomaisten yritysten kautta pyrkineen peitellyllä osingonjaolla välttämään veroja.
(Korkein hallinto-oikeus ratkaisi arvonlisäveron palautusasian Lindroosin hyväksi 2018. Valtio ei ole palauttanut rahoja.)
Käräjätuomari taipui komisario Boholmin vaatimukseen ja Kalle Lindroos vangittiin. Boholmin vaatimus puolison vangitsemisesta ei mennyt läpi, sitä pidettiin kohtuuttomana. Tuomari vapautti hänet välittömästi kaikessa hiljaisuudessa.
Kalle Lindroos järkyttyi oikeuden päätöksestä ja hänen terveytensä petti. Boholm sai pidettyä Lindroosia Kokkolan poliisivankilassa kaksi kuukautta 21.elokuuta 2014 saakka.
Komisario Boholmin poliisitutkinta arvonlisäveroriidasta paisui suuriin puitteisiin aina Yhdysvaltoihin saakka. Pian oli syylliseksi epäiltyjä Kallen lisäksi 11 henkeä ja summat suurenivat miljoonaluokkaan.
(Kaikki vapautuivat syytteistä ilman oikeudenkäyntiä, paitsi Kalle. Hänet tuomittiin 16 000 euron lähdeverosta ehdolliseen vankeuteen ja liiketoimintakieltoon 2016. Tuomion valituskäsittelyyn hovioikeudessa Lindroos ei romahtaneen terveytensä vuoksi voinut tulla. Lindroosin avustaja ei jostain syystä toimittanut oikeudelle lääkärintodistusta, jolla istunto olisi siirtynyt. Tuo 16 000 euroa vastaava vero oli maksettu Yhdysvalloissa ja siitä oli toimitettu todistus Suomen viranomaisille ja oikeuslaitokselle.)
Kaikkiaan päällekkäisistä ja rinnakkkaisista tutkinnoista on muodostunut tuhansien sivujen tarina, jota on käsitelty kuuden vuoden ajan eri oikeusistuimissa.
Maraton New Yorkissa
Kokkolassa syntynyt Karl Lindroos on amerikkalaistunut kiinteistöalan yrittäjä, joka vuodesta 1978 on asunut Floridassa Palm Beachin alueella.
Maailman mainetta hän on saanut rocklegenda Elvis Presleyn esinekokoelmallaan. Kokoelma oli aikanaan maailman suurin, kun ei lasketa mukaan Tennesseen Memphisissä sijaitsevaa Elvis-viihdekeskus Gracelandia, joka on yksi Yhdysvaltain suosituimmista käyntikohteista heti Valkoisen talon jälkeen.
Lindroosin Elvis-näyttely on ollut esillä muun muassa New Yorkissa, Lontoossa, Tokiossa, Amsterdamissa, Manchesterissä, Ruotsin High Chaparallissa, Liverpoolin Beatles-museossa, Las Vegasin Bally-kasinolla, Kemissä, Naantalissa ja Helsingin Linnanmäellä Elvis-musikaalin yhteydessä. Kokkolan Merirosvorannan Elvis-näyttely supistui, kun kesällä 2011 kokoelmasta varastettiin kuljetuksen aikana merkittävä osa aitoja tavaroita. Ne ovat olleet teillä tietymättömillä kohta 10 vuotta.
Elviksen moottoripyörä on ollut suosituin esine, joka on kiertänyt Eurooppaa ristiin rastiin monet kerrat.
Elviksen moottoripyörän Kalle Lindroos osti vuonna 1982. Hän joutui myymään sen rahavaikeuksien vuoksi
New Yorkissa syksyllä 2019.
Elviksen Harley Davidson-moottoripyörään Lindrooskin iski ensin silmänsä. Siitä alkoi kokoelman keräys. Hän törmäsi pyörään sattumalta lomamatkalla vuonna 1982 autohuutokaupassa Arizonan Phoenixissa. Nevadan ja Las Vegasin kuuluisuus aivokirurgi Lonnie Hammargren oli myymässä Elviksen pyörää. Lindroos sai ostaa pyörän häneltä ilman välikäsiä 10 000 dollarilla. Hän lainasi matkakumppaniltaan 2000 dollarin käsirahan ja maksoi loput myöhemmin. Pyörä tuotiin rekalla Floridaan. Rahavaikeuksissaan Lindroos joutui myymään pyörän New Yorkissa huutokaupassa vuoden lopulla 2019.
Molemmin puolin valtamerta Kalle on kerännyt kauppamiehen tyylillään sekä ihastelijoita että kadehtijoita. Kokkolassa hän oli jo nuorena miehenä 1970-luvulla isänsä Helgen lailla varakas kauppias. Paras tulos syntyi huonekaluilla ja kiinteistöillä.
Katkeroituneen kaverinsa vihjailujen vuoksi Lindroos joutui huonekalukauppiaana arvioverotuksen kohteeksi vuonna 1977. Hän koki tilanteen viranomaisten mielivallaksi ja katsoi, ettei pysty 12 miljoonan markan vuotuisella liikevaihdolla mitenkään selviytymään 30 miljoonan arvioverosta.
Hän myi omaisuutensa Suomessa ja muutti vuonna 1978 Floridaan, Yhdysvaltoihin, missä ei ole koskaan ollut arvioverokäytäntöä. Suomikin joutui poistamaan arvioverotuksen 1.1.1995 Euroopan unionin vaatimuksesta. Lake Worthin suomalaisalueella Lindroos opetteli uuden kielen, uuden maan tavat ja ryhtyi urheilemaan.
Lindroos juoksi muutaman maratonin, kerran myös New Yorkin maratonin. Vuonna 1983 hän voitti yli 35-vuotiaiden kolmiottelussa paikallisen seuran mestaruuden. Kallen kovin kilpakumppani 100 metrillä oli Floridasta talviasunnon hankkinut painijamestari ja laulajalegenda Eino Grön. Muutamassa vuodessa Floridan auringossa elämä alkoi hymyillä: taakse jäivät huhumylly ja suuret veromätkyt entisessä kotimaassa.
Kalle näki joskus, miten Lake Worthin naapurustosta kyyditettiin verorikoksista epäiltyjä Suomeen tuomiolle. Hänen ovellaan ei käyty niissä merkeissä. Lindroos sai vuonna 1986 Yhdysvaltain kansalaisuuden, jota ei olisi saanut, jos olisi syyllistynyt rikokseen. Kalle kävi ensimmäisen kerran Suomessa poikansa häissä vasta vuonna 1991. Hän halusi varmistaa, ettei hänen ja verottajan välillä ole selvittämättömiä asioita.
Tällaisten Elvis -tavaroiden piti tulla näytteille Kokkolan Merirosvopuiston erään laivan yhdeksi osastoksi.
Pidätettynä laivansa kaappaamisesta
Kalle istui 67-vuotiaana eläkeläisenä Kokkolan poliisivankilassa 30. kesäkuuta 2014. Se oli hänelle kova pala. Hän ei voinut käsittää, että häntä epäiltiin oman laivansa kaappauksesta.
Komisario Boholm uskoi Kallen anastaneen oman laivansa Erkki Jääskeläisen 30. kesäkuuta tekemän rikosilmoituksen perustella. Jääskeläinen väitti totuuden vastaisesti, että Lindroos olisi anastanut häneltä Pirate-aluksen, jonka oli muka ostanut Lindroosilta itselleen syksyllä 2013. Myöhemmin oikeus totesi Jääskeläisen rikosilmoituksen perättömäksi.
Tilanne oli hullunkurinen. Jääskeläinen leimasi poliisille laivan laillisen omistajan varkaaksi, jotta saisi vilpillä itselleen laivan, johon hänellä ei ollut mitään oikeutta.
Reilu puoli vuotta aikaisemmin Turun entinen verojohtaja Jääskeläinen oli ollut Lindroosin palkkaama avustaja veroselvityksiä varten. Varatuomari Jääskeläinen oli joutunut eroamaan korkeasta virastaan Turussa saamansa rikostuomion vuoksi. Hän avusti Lindroosin toimeksiannosta kaupassa, jolla laivaa myytiin Jääskeläisen tuttavan, liikemies Rami Virtasen nimeämälle virolaiselle RDevelopment- yhtiölle.
Virtanen puolestaan oli pahoissa rahavaikeuksissa: ulosotossa oli reilu miljoona euroa pääosin verovelkoja Suomen valtiolle ja henkilökohtainen konkurssi uhkasi Virossa. Hän oli mukana kymmenissä suomalaisissa ja virolaisissa yhtiöissä, joissa hän hoiti liiketoimia myös virallisten vastuuhenkilöiden ohi, jopa heidän tietämättään.
Poliisikuulustelussa 24.6. 2020 Virtanen väitti, ettei muista missä yhtiöissä oli mukana. Esimerkiksi hän sanoi poliisille, ettei ole ollut missään tekemisissä BP-Icon -yhtiön kanssa. Kuitenkin Virtanen osti BP-Icon-yhtiön nimiin muistisairaan lesken kiinteistön Paraisilla toukokuussa 2014. Kiinteistön möi Virtaselle alihintaan Erkki Jääskeläinen, leskirouvan uskottu. Myöhemmin kauppa purettiin ja Jääskeläisen sai ehdollisen vankeustuomion, josta kuitenkin Turun hovioikeus hänet lopulta vapautti toukokuussa 2020.
Myöskään Pirate -laivan osto 2.11.2013 kauppakirjalla ei ollut pätevä, koska Virtasella ei ollut valtuutusta eikä RDevelopment-yhtiössä asemaa, joka olisi oikeuttanut hänet ostamaan laivan yhtiölle.
Jääskeläinen petti päämiehensä Lindroosin ja alkoi pelata kaupassa kaverinsa Virtasen pussiin. Kokkolan poliisille jättämällään rikosilmoituksella Jääskeläinen pyrki siihen, ettei laivasta tarvitsisi maksaa sovittua hintaa. Se napattaisiin Lindroosilta käsirahalla. Samalla jätettiin muutkin sovitut maksut, kuten laivan siirto Kokkolasta Tallinnaan, maksamatta. Aluksen koko kauppahinta oli 375 000 euroa, josta piti käsirahana maksaa 200 000. Käsirahaa maksettiin vain 180 000 ja loppukauppahinta 175 000 euroa jätettiin kokonaan maksamatta. Samalla muita ostajan sovittuja kuluja jätettiin maksamatta kuten esimerkiksi hinaus Kokkolasta Tallinnaan 50 000 euroa ja satamamaksuja. Kesäkuussa 2014, jolloin Jääskeläinen vaati laivaa itselleen, oli Piratesta maksamatta kaikkiaan noin 250 000 euroa.
Piraten anastuksen mahdottomalta tuntuva juoni onnistui, kun Kokkolan poliisin komisario Boholm ryhtyi auttamaan Jääskeläistä ja Virtasta tilanteessa, missä Rami Virtanen oli rikkonut sopimuksia eikä maksanut sovittuja maksuja. Tuolloin alus oli vielä Lindroosin yhtiön omistuksessa ja vastuulla Kokkolassa, mistä se piti siirtää pois viimeistään 30.6.2014, jolloin hinaus Tallinnaan aloitettiin.
Pöytäkirjalla tehty ”kauppa”
Kalle Lindroosin suunnitelma Kokkolan merirosvoaiheisesta teemapuistosta julkistettiin huhtikuussa 2010. Merirosvopuiston idea perustui Hollywoodin seikkailuelokuvaan Pirates of the Caribbean. Kaikki näytti aluksi lupaavalta, mutta pian hankkeen vastustajat heittivät kiviä Lindroosin tielle ja onnistuivat vesittämään suunnitelmat. Kallen oli pakko heittää rukkaset naulaan.
Visiointikuva Merirosvorannasta 2011. Keskellä lippulaiva Pirate, vasemmalla Hullu Helmi ja oikealla kauhulaiva Mystic Wind. KLK.
Lindroos myi neljä laivaa liikemies Toivo Sukarin yhtiölle. Sukarilla oli 15 miljoonan euron suunnitelmat rakentaa Lindroosin kanssa merirosvoelämyskeskus Lempäälän Ideaparkkiin. Hanke kaatui Sukarin rahapulaan jo syksyllä 2011.
Kokkolan merirosvopuiston monista aluksista näyttävin oli hotellilaiva Pirate, lähes 40 metrinen asuntoproomu, joka oli rakennettu Puolassa 1975. Aluksessa oli 16 majoitushyttiä. Se oli tuotu Ruotsista 2006 Kokkolan Suntinsuun leirintäalueen majoituskäyttöön nimellä Lighthouse. Lindroos osti aluksen 2010 omistamalleen hotelliyhtiölle. Hän vaihtoi laivan nimeksi Pirate (merirosvo) ja muutti ulkomuodon nimeä vastaavaksi loisteliaaksi hotellilaivaksi.
Kesästä 2011 alkaen Pirate seisoi tyhjän panttina Kokkolassa ja sen omistajayhtiö ajautui rahavaikeuksiin. Pari vuotta Kalle yritti myydä laivaansa ulkomaille moneen maahan kuten Venäjälle, Ruotsiin, Saksaan ja Hondurasiin. Myynti oli hankalaa. Ei edes tv-ohjelmassa esitetty tarjous houkutellut. Ostajilla ei ollut laivalle hyvää liikepaikkaa matkailuvirtojen vieressä.
Syksyllä 2013 Lindroos sai yhteistyökumppanit Tallinnassa ja myi sekä laivan että sen liikepaikkasopimuksen 2.11.2013 Rami Virtaselle, joka väitti edustavansa virolaista RDevelopment- yhtiötä. Ostajayhtiön piti siirtää laiva Tallinnaan. Tai niin Lindroos ainakin luuli sopimusten mukaisesti. Myyntihinnan lisäksi Lindroosin yhtiön piti saada liikepaikalta vuokraa aluksesta.
Kuitenkin jo joulukuussa 2013 Jääskeläinen hylkäsi päämiehensä Lindroosin ja siirtyi Rami Virtasen avustajaksi. Jääskeläisen 2.11.2013 laatimassa ”kauppakirjassa” oli muotovirheitä ja puutteita, joita Jääskeläinen pyrki myöhemmin käyttämään hyväkseen. Aikanaan paljastui, ettei Virtasella ollut edes valtuuksia ostaa laivaa kauppakirjassa mainitulle yhtiölle.
Sen sijaan, että olisivat pitäneet kiinni sopimuksesta, Virtanen ja Jääskeläinen ryhtyivät häivyttämään laivan Lindroosin ulottumattomiin. He tekivät huhtikuussa 2014 keskenään ”kaupan” aluksesta, jota kumpikaan ei omistanut. Jääskeläinen ”siirsi” Piraten toiselle virolaiselle yhtiölle ilman kauppakirjaa. Piraten omistuksen vaihto vain ”todettiin” tapahtuneeksi Virtasen hallinnoiman uuden pöytälaatikkoyhtiön General Partnersin hallituksen kokouksessa 14.4.2014 Tallinnassa. Tuolloin alus oli vielä Kokkolassa Lindroosin yhtiön omistuksessa, koska sen kauppasummaa ei oltu maksettu. Tämä ei haitannut Jääskeläistä, joka teki ”siirtopaperit” Tallinnassa.
Laivan ”siirrossa” ei liikuteltu rahaa, ”kauppa” vain kirjattiin pöytäkirjaan. Tällaisen menettelyn oikeusvaikutus on sama, kuin jos joku tekisi toisen autosta merkinnän muistikirjaansa, ilmoittaisi rekisteriin itsensä auton omistajaksi ja oikean omistajan kieltäytyessä luovuttamasta autoa, syyttäisi häntä varkaaksi, pyytäisi poliisia hakemaan auton itselleen ja panemaan oikean omistajaan vankilaan. Piraten kohdalla kuvatun tyylinen kaappaus on toistaiseksi onnistunut.
Se oli Pirate-laivan todellinen kavallus. Laivan ”siirto” oli laiton ja mitätön.
Kun Lighthouse-laiva muutettiin Pirateksi, asiantuntijana oli amerikkalainen Bruce Dundee, joka seisoo Suntinsuun satamassa 2010 vierellään tuleva työmaa. KLK.
Laivan omistuksen häivyttämistä ohjailtiin useiden yhtiöiden kautta tehdyillä ”siirroilla” niin, että jo heinäkuussa 2014 laiva oli kieputettu Virtasen lähipiiriin, hänen enonsa Teppo Lahtisen omistaman brittiläisen Capew Ltd-yhtiön nimiin. Alusrekisterin mukaan Piraten omisti Lindroosin yhtiö.
Pätemättömillä siirroilla hämärrettiin se, että laiva oli ja on vielä maaliskuussa 2021 maksamatta Lindroosin yhtiölle. Siirtojen alkuperäinen tarkoitus näyttää olleen laivan kauppahinnan maksun välttäminen.
Kalle Lindroosin palkkaamaa väkeä siirtämässä laivaa Nauvoon kesällä 2015. KLK.
Kokkolan poliisi ei ymmärrä
Kesäkuusta lokakuuhun 2014 Lindroosia kuulusteltiin veroasioista ja Piraten velkakirjoista kahdeksan kertaa ja Piraten omistuskiistassa 10 kertaa. Kuulustelut polkivat paikallaan. Samoja asioita jankattiin kerrasta toiseen. Tuntuu ihmeelliseltä Kokkolan poliisin kyvyttömyys tunnistaa asiakirjoista, ettei Lindroos ollut anastanut omaa laivaansa.
Boholm apulaisineen olisi voinut heti todeta, että mitään pätevää laivakauppaa ei ollut tehty Jääskeläiselle, joka esiintyi laivan omistajana. Jääskeläinen oli kyllä kesäkuun alussa 2014 yrittänyt rekisteröidä alusta nimiinsä, mutta Traficom hylkäsi anomuksen.
Laivakauppojen ammattilainen, Shipsforsale Finland Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Viitanen todisti, että Jääskeläisen ”kauppakirja” oli täysin pätemätön. Siitä seuraa, että siihen perustuvat laivan jatkosiirrot ovat myös jo pelkästään senkin vuoksi pätemättömiä.
Kuulustelussaan Jarmo Viitanen selvitti komisario Boholmille, että Piraten omisti Lindroosin yhtiö.
Se ei vaikuttanut Boholmin toimiin, vaan hän jatkoi Lindroosin syyllisyysolettamaa esitutkinnassa. Boholm ja syyttäjä Lilja Limingoja ajoivat vankilatuomiota Lindroosille. Vuosi Lindroosin vangitsemisen jälkeen 24.6.2015 Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus vapautti Lindroosin kaikista näistä laivasyytteistä, joihin Jääskeläisen perätön ilmianto oli johtanut.
Rami Virtanen esiintyi oikeudessa asianomistajana vaatimassa Pirate -laivaa RDevelopment -yhtiölle, jonka hallituksen ainoa jäsen oli Terho Virtanen, Ramin setä. Terho Virtanen kertoi myöhemmin vuonna 2019 poliisille, ettei tiennyt olleensa hallituksessa, eikä tiennyt laivakaupasta, eikä hän ollut valtuuttanut Virtasta tai Jääskeläistä edustamaan yhtiötä missään. Laillisena asianomistajana Piraten suhteen oli vain Kalle Lindroos. Tekemänsä perättömän ilmiannon ”työpalkkana” Jääskeläinen vaati oikeudessa itselleen 20 000 euroa ja virolaiselle yhtiölle 200 000 euron korvauksia. Oikeus hylkäsi hänen vaatimuksensa samalla kuin syytteetkin törkeästä kavalluksesta ja petoksesta.
Kesällä 2014 Jääskeläinen haki poliisin apua maksamattoman laivan anastamiseen. Komisario Boholm auttoi Jääskeläistä järeillä poliisitoimilla, vaikka poliisilla ei ollut toimivaltaa asiassa. Omistuskiistan ratkaisu kuuluu oikeudelle.
Poliisi keskeytti laivan siirtomatkan
Lindroos toi monta kertaa Boholmin tietoon, että Traficomin alusrekisterissä laivan omistaja on Lindroosin yhtiö. Boholm ei järkkynyt omassa uskossaan, vaan hän piti Lindroosia rikollisena ja ryhtyi välittömästi poliisitoimiin antamalla 30. päivä kesäkuuta määräyksen takavarikoida Lindroosin alus Lindroosilta.
Boholmin määräys kuului: ”Laivahotelli Piraten matka keskeytetään takavarikointia varten. Piraten poistuminen Suomen aluevesiltä estetään. Jos tarpeen, Pirate on hinattava siihen soveltuvaan paikkaan.”
Käskyään Boholm perusteli sillä, että ”Lindroosin epäillään syyllistyneen törkeään kavallukseen. Alus takavarikoidaan omistussuhteiden selvittelyä varten.” Poliisimääräys oli kummallinen: toista osapuolta syytettiin kavalluksesta, vaikka omistusoikeuksia vasta lähdettiin selvittämään!
Seuraavana päivänä 1. heinäkuuta kello 08.09 poliisi ilmoitti hinaaja Kemi I:n kapteenille, että hinattavaan laivahotelliin ”liittyy poliisin tutkinnallisia toimenpiteitä ja alus on hinattava Latokariin”. Tällöin alus oli Turun edustalla Kustavin kohdalla, noin 450 kilometrin päässä Kokkolasta.
Kello 17.20 Alus oli satamassa Latokarissa ja ”otettiin poliisin haltuun”. Tuolloin poliisi oli Jääskeläisen perättömien väitteiden perusteella takavarikoinut laivan Lounais-Suomen merivartioston satamapaikalle.
Poliisin tekemän Piraten ”kaappauksen” jälkeen Boholm kertoi törkeän kavallusepäilyn, takavarikkopäätöksen ja Lindroosin nimen julkisuuteen. Boholm vaati Lindroosin vangitsemista Jääskeläisen perättömän syytöksen perusteella. Vangitseminen jatkui.
Laivan kavallukseen liittyvä ensimmäinen kuulustelu tehtiin 4.7.2014. Kuulustelija oli Teuvo Nissilä, joka kirjoitti: ”Kuullaan ilmi tulleen rikosepäilyn vuoksi Karl Lindroosia rikoksesta epäiltynä törkeään kavallukseen.” Häntä epäiltiin Piraten oikeudettomasta siirrosta. Nissilä korosti, että ”poliisin saaman tiedon mukaan” Lindroosin yhtiö KOK Palvelut on myynyt laivan.
”Mitä kommentoit kerrotusta rikosepäilystä?”, kysyi Nissilä. Lindroos vastasi: ”Olen täysin syytön ja tämä on täysin perätön syyte minua kohtaan.” Vuoden kuluttua kesällä 2015 käräjäoikeus antoi saman vastauksen: syytön.
Lehdistö seurasi laivan liikkeitä ja Yleisradio uutisoi 10. heinäkuuta 2014, että oikeus jatkaa ”merirosvolaivan omistajan vangitsemista”. Siis omistajan, jonka Boholm uskoi varkaaksi!
Yleisradio kertoi käräjäoikeuden jatkaneen liikemies Karl Lindroosin vangitsemista. ja tutkinnanjohtaja Boholm sanoi tutkivansa Lindroosin toimia vuosina 2008-2014. Laivan lisäksi hän sanoi takavarikoineensa myös muuta Lindroosin omaisuutta. Boholm korosti, että Lindroosin rikosvyyhti oli laaja kokonaisuus ja tutkinta voi ulottua Yhdysvaltojen lisäksi muihin maihin.
Tämän jälkeen Yhdysvalloissa Kallen asiakkaat ja yhteistyökumppanit tiesivät mitä liikemies Lindroosille kuului: hän istui talousrikollisena vankilassa Suomessa. Boholmin tarjoilemasta julkisuudesta seurasi Kallen amerikkalaisten liiketoimien alasajo. Ihmiset ja rahat alkoivat vältellä häntä, kun vangitseminen ylitti uutiskynnyksen myös Yhdysvalloissa. Se oli kova isku ja loppu hänen kansainvälisille liiketoimilleen.
Kalle Lindroos tarkastamassa kesällä 2010 toisen maailmansodan aikaista Elbe-laivaa.
Siitä piti tulla Merirosvorannan puuhalaiva lapsille ja laajan Elvis-osaston sijoituspaikka. KLK.
Komisario antoi laivan sen anastajille
Boholm pyysi 24.10.2014 Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudelta neljä kuukautta lisäaikaa takavarikolleen ja esitutkinnalleen syytteen nostamista varten Lindroosille törkeästä laivan kavalluksesta, koska Lindroos oli – Boholmin ymmärryksen mukaan – lähtenyt siirtämään Piratea rikoksella maan rajojen ulkopuolelle.
Boholm esitti laivan takavarikon jatkamista siten, että poliisi lopettaa laivan hallussapidon ja sen hallinta luovutetaan tilanteeseen ennen hänen epäilemäänsä törkeää kavallusta. Siis tilanteeseen 29.6.2014, jolloin laivan omisti Lindroosin yhtiö ja jonka hallussa laiva oli. Tuolloin Lndroos oli antanut Idäntie-varustamolle toimeksiannon hinata Pirate Tallinnaan.
Käräjäoikeus päättikin 30.10.2014 Boholmin esityksestä, että laiva on palautettava omistajalleen ja sen tahon haltuun, jolla alus oli 29.6. 2014. Oikeus ei kuitenkaan määritellyt tuon aikaista omistajaa.
Lindroosin väki huokaisi helpotuksesta: lopultakin jotain saatiin palautettua oikeille raiteille. Heti perään tuli kuitenkin yllätys: Boholm ilmoitti merivartiostolle, että laiva pitää luovuttaa Jääskeläiselle!
Lindroos uskoi kyseessä olevan väärinkäsitys. Siksi hän lähetti 31.10. Boholmille sähköpostin, jossa pyysi tätä korjaamaan asian ja ilmoittamaan välittömästi merivartiostolle, että laiva kuuluu luovuttaa Idäntie-varustamon Erik Nylundille heti Tallinnaan siirtoa varten kuten oikeus oli päättänyt.
Boholm vastasi sähköpostilla: ”Kyseessä ei ole väärinkäsitys, näin on asia. Aluksen hallinta luovutetaan kuten tilanne oli ennen epäiltyä törkeää kavallusta. Tässä tapauksessa takavarikon ollessa voimassa laivan avaimet luovutetaan Jääskeläiselle. Terveisin Kristina Boholm.”
Komisario teki päätöksensä vastoin käräjäoikeuden määräystä. Kaikki asianosaiset tiesivät, että Jääskeläisellä ei ole koskaan ollut oikeutta alukseen.
Lindroos kertoo menneensä myöhemmin Boholmin luo tämän virkahuoneeseen ja kysyneensä komisariolta, että ”miksi teit väärin laivan luovutuksessa?” Lindroosin mukaan Boholm vastasi, että ”muuten olisin tunnustanut olleeni koko ajan väärässä”.
Komisario Boholmin avustuksella tehty Pirate-laivan anastus vietiin loppuun Turussa, missä Rajavartiolaitos oli valvonut aluksen säilytystä poliisin lukuun 1.7.2014 lähtien.
Joulukuun 8. päivänä 2014 Erkki Jääskeläinen allekirjoitti Piraten luovutuksen vastaanottajana ja asianajajana, vaikka hän ei ole koskaan kuulunut Suomen Asianajajaliittoon. Länsi-Suomen rajavartiolaitoksen luovutustodistuksessa lukee, että alus on ”hyväksytysti vastaanotettu ja että sen vaaranvastuu on siirtynyt 30.10.2014 saadun (Boholmin) sähköviestin mukaan Erkki Jääskeläiselle”. Jääskeläisen käsiin luovutettu Pirate kärsi talvella 2014 – 2015 heitteille jätettynä satojen tuhansien vauriot.
Koko Elvis-kokoelma käsitti parhaimmillaan yli 200 tavaraa ja esinettä kuten Elviksen omistamia autoja,
aseita ja asuja. Kokoelma arvioitiin aikanaan noin 15 miljoonan dollarin arvoiseksi.
Liukuhihnalta perättömiä ilmiantoja
Oikeus vapautti Lindroosin laivasyytteistä 24.6.2015. Kolmen viikon kuluttua siitä Erkki Jääskeläinen teki uuden rikosilmoituksen. Hän pyysi Turussa poliisia jälleen tutkimaan onko Lindroos syyllistynyt rikokseen Pirate-laivan siirrossa. Hän vetosi poliisiin samalla perusteella samassa asiassa, jonka oli hetkeä aikaisemmin hävinnyt oikeudessa. Hän vaati 16.7.2015 poliisia tutkimaan Pirate-laivan hinausta Ramstedtin laivatelakalta, jonne se oli joulukuussa 2014 Boholmin määräyksellä luovutettu Jääskeläiselle.
Jääskeläinen esitti syylliseksi jälleen Lindroosia, joka olisi ”erehdyttänyt vastoin nimenomaista kieltoa telakalla olleen naispuolisen toimistoapulaisen antamaan ko. laivan avaimet”. Jääskeläinen oheisti vanhoja asiakirjoja, jotka Jääskeläisen mielestä ”osoittavat kiistatta, että Lindroosilla ei ole minkäänlaista omistus- tai hallintaoikeutta laivaan”. Tähän harhautukseen poliisi ei enää Turussa uskonut, vaikka Kokkolassa olikin uskonut. ”Laivan historian tuntee hyvin Kokkolan poliisi ja siellä erityisesti tutkinnanjohtajana ollut Kristina Boholm”, perusteli Jääskeläinen asiaansa Turussa.
Hän pyysi jälleen poliisin apua laivan ”saattamiseksi pikaisesti sen oikean omistajan hallintaan” edustamalleen General Partners-yhtiölle.
Jääskeläisen tutkintapyynnön torjui välittömästi Turussa Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikosylikomisario Teijo Ristola, joka ei havainnut asiassa rikokseen viittaavaa – toisin kuin Boholm vuotta aikaisemmin Kokkolassa. Eikä Ristola antanut poliisin virka-apua Jääskeläiselle laivan omistusoikeuden selvittämiseen. Näin olisi lain mukaan pitänyt komisario Boholminkin tehdä vuotta aikaisemmin.
Jääskeläinen ei tyytynyt vielä tähänkään. Hän koetteli virkakunnan tuntoja vielä uudelleen ja vaati 8. 9.2015 Keski-Pohjanmaan käräjäoikeutta vahvistamaan Piraten omistuksen General Partners-yhtiölle tai itselleen. Tämä ei onnistunut.
Jääskeläinen vaati vielä 24.11.2015 General Partners-yhtiön nimissä poliisia antamaan hänelle virka-apua ”aluksen saamiseksi oikean omistajan hallintaan”, koska yhtiö oli häneen mielestään aluksen omistaja. Ylikomisario Teijo Ristola torjui kolme päivää myöhemmin jo toisen kerran Jääskeläisen pyynnön.
Laivan omistuskiista pantiin lainmukaisesti Lindroosin toimesta vireille 22.9.2015 Turussa merioikeutena istuneessa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Se totesi reilun vuoden kuluttua tuomiossaan 19.12.2016, että Pirate-laivan omistaa Lindroosin edustama yhtiö.
General Partners-yhtiö valitti Turun hovioikeuteen, vaikka se ei ollut asianomistaja ja oikeuden olisi siksi pitänyt hylätä valitus. Tätä Turun hovioikeus ei tehnyt, vaan kumosi 6. 4. 2018 merioikeuden päätöksen ja antoi laivan omistuksen General Partners-yhtiölle. Tämä päätös oli kuitenkin laillisesti mahdoton, koska General Partners ei ollut omistanut sitä koskaan. Hovioikeuden erikoisen ratkaisun valmisteli esittelijä Emmi Koiranen ja siitä päättivät Leena Virtanen-Salonen, Juha Laaksonen ja Virpi Vuorinen yksimielisesti.
Lindroos siirsi merioikeuden päätöksen jälkeen Piraten Tallinnaan keväällä 2017. Turun hovioikeuden päätöksen jälkeen Jääskeläisen ja Virtasen myötäpuolet tulivat kesällä 2018 Tallinnassa laivaan ja ottivat sen haltuunsa.
Syksyllä 2019 Pirate oli kierrätetty Rami Virtasen enon Teppo Lahtisen avulla jälleen uuden yhtiön omistukseen. Erkki Jääskeläinen oli jo kesäkuusta 2014 alkaen yrittänyt rekisteröidä alusta omiin nimiinsä, mutta hakemusta ei hyväksytty. Hovioikeuden päätöksen jälkeen Traficomin alusrekisteriin tuli 8.4.2018 ilmoitus Piraten (rekisterinumero 12415) omistusoikeuden siirtymisestä General Partners-yhtiölle. Koska alusta ei voitu rekisteröidä virolaisen yhtiön nimiin selvittely kesti puolitoista vuotta ja ratkesi 12.9.2019 ELF Invest Oy:n hyväksi, kun Teppo Lahtinen osti yhtiölle Piraten, jonka möi General Partnersin Teppo Lahtinen.
Entinen Pirate avasi kesäkuussa 2019 ovensa Tallinnan satamassa ravintolalaiva Pirate Ship Victoria-nimisenä. Vuoden 2021 talvella alus on ollut talviteloillaTallinnan sataman lähellä.
Vastatutkinta ei johtanut mihinkään
Kalle Lindroosille Piraten ”merirosvomatka” on ollut raskas kokemus. Prosessin aikana hänen terveytensä ja taloutensa romahtivat ja hänen laivansa on viety maksamatta sovittua kauppasummaa.
Suomessa yritykset saada Pirate-alus takaisin oikealle omistajalleen ovat vuosien aikana kilpistyneet siihen, että tehdyt valitukset ja tutkintapyynnöt ovat maanneet vuosikausia tutkijoiden pöydällä. Väärinkäytöksistä epäillyt Boholm, Virtanen ja Jääskeläinen ovat olleet viranomaisten mielestä syyttömiä.
Esimerkiksi Lindroos teki Erkki Jääskeläisen väärästä ilmiannosta tutkintapyynnön heinäkuussa 2015. Vasta keväällä 2019 Pohjanmaan poliisilaitos teki päätöksen jättää Jääskeläinen syyttämättä. Päätöksessä vedottiin 14.4.2014 tehtyyn laivan ”siirtoon”, jonka Turun hovioikeus oli vahvistanut lailliseksi saannoksi huhtikuussa 2018.
Tutkintapyyntö Kristina Boholmin virkavirheistä jätettiin lokakuussa 2014. Siitäkin saatiin Pohjanmaan syyttäjäviraston Jaana Nyrhisen päätös jättää syyttämättä vasta 25.3.2019 – vajaan viiden vuoden viiveellä. Syyttäjä Nyrhinen vetosi Turun hovioikeuden 6.4.2018 päätökseen. Syyttäjä ei löytänyt todennäköisiä syitä syyttää Boholmia mistään. Boholmia vaivattiin vain yhdellä muodollisella kuulostelulla Kokkolan poliisiasemalla 2.5.2017. Boholm väisteli kysymykset ja vetosi muistamattomuuteensa. Kuulustelija rikoskonstaapeli Tommi Wahlroos oli tyytyväinen tähänkin vähään.
Viranomaisten asenteesta kertoo se, että Boholmia kuulusteltiin lähes kolme vuotta tutkintapyynnön jättämisestä, kun Boholm puolestaan ryhtyi välittömästi toimiin Lindroosin laivan kaappaamiseksi Jääskeläisen perättömästä ilmiannosta kesällä 2014.
Jääskeläisen ja Boholmin osalta ei tehty perusteellista tutkintaa tapahtumista, joita pyydettiin tutkimaan. Poliisi tutki sen sijaan tapahtumahetkestä nelisen vuotta myöhempiä asiaan kuulumattomia jälkitapahtumia, joilla perusteltiin vaikutelmaa, ettei Lindroosille ole koitunut haittaa Jääskeläisen ja Boholmin toimista. Viranomaistoimet näyttävät niin sanotulta ”valkopesulta”, jolla viitataan näennäiseen tutkintaan, millä puhdistetaan epäiltyä syyllisyydestä.
Lukuisten oikeuskäsittelyjen asiakirjoista paljastuu viranomaisten suuria ristiriitoja lain tulkinnassa. Samoista näytöistä on tehty täysin vastakkaisia päätöksiä. Lindroosin asianajaja Pekka Ylikoski yritti kesällä 2018 kumota laivan omistuskiistassa toistaiseksi viimeiseksi jäänyttä Turun hovioikeuden vääränä pidettyä tuomiota. Korkein oikeus ei ottanut vaatimusta tutkittavakseen. Jos olisi ottanut, olisi saatu korkein mahdollinen oikeusarvio siitä voiko oikeusistuin pitää anastusta laillisena omaisuuden siirtotoimena. Tällainen oikeusvarmuuden varmistaminen ei kiinnostanut korkeinta oikeutta.
Siten pysyi voimassa Turun hovioikeuden päätös, jolla laiva luovutettiin ”ostajalle”, joka onnistui suomalaisen oikeusistuimen siunaamana saamaan arvokkaan laivan maksamatta sovittua kauppasummaa. Sopimuksen mukaisesta kauppahinnasta ja muista aiheutetuista kuluista Lindroosin yhtiöllä oli saamatta kesällä 2018 kaikkiaan yhteensä noin 500 000 euroa.
Erkki Jääskeläinen antoi 24. syyskuuta 2018 lausunnon, jossa hän vakuutti, että 2.11.2013 laaditussa kauppakirjassa mainittu kauppahinnan loppuosa 175 000 euroa olisi tullut ”maksaa toimeksiantajanani toimineelle Karl Lindroosille tai hänen määräämälleen taholle”. Summaa ei koskaan maksettu juuri Jääskeläisen itsensä tekemien laivan ”siirtojen” vuoksi.
Kalle Lindroos Alavetelin kotinsa keittiössä joulukuussa 2020. Pöydällä Kokkolan polisiin ensimmäisen esitutkinnan tuotos vuodelta 2014: 1166 sivua, jotka painavat kuusi kiloa. Monista tutkinnoista, lukuisista oikeuskäsittelyistä ja kirjelmistä on kertynyt dokumentteja kaikkiaan useita tuhansia sivuja. PS.
Merioikeutena istunut Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi laivan kuuluvan 19.12.2016 Lindroosin edustamalle yhtiölle. Jääskeläisen kotikentällä Turun hovioikeus teki puolestaan samasta näytöstä vastakkaisen päätöksen 6.4.2018. Hovioikeus uskoi Virtasen kertomuksia ja perusti päätöksensä siihen, että 14.4.2014 tapahtunut laivan ”siirto ”, jossa Jääskeläinen antoi laivan Virtasen vaikutuspiiriin kuuluvalle General Partners – yhtiölle oli pätevä kauppa, mitä se ei kuitenkaan lainmukaisesti voi olla. Kuitenkin hovioikeus kumosi sen perusteella merioikeuden päätöksen.
Erikoisesti hovioikeus arvioi Jääskeläisen asemaa tavalla, joka on ristiriidassa muiden ja jopa Jääskeläisen omankin kertomuksen kanssa! Jääskeläinen vahvisti, että hän oli vain jonkinlaisena välimiehenä.
Asianajaja Pekka Ylikoski kirjoitti valituksessaan, että Turun hovioikeuden tuomiosta ilmenee Virtasen ja Varikin kertomusten olleen ratkaisevassa asemassa arvioitaessa Jääskeläisen oikeutta siirtää alus General Partners-yhtiölle. ”Koska annettujen valheellisten lausuntojen merkitys tuomiolle on ollut keskeinen, rasittaa tuomiota purkuperuste.” Tuomiosta puuttuvat myös oikeudelliset perustelut.
Hovioikeus jätti huomiotta aineistosta sen, että General Partners jo syksyllä 2017 oli tuonut esiin oman näkemyksensä, ettei se omistanut laivaa. Lisäksi Jääskeläinen esitti oikeudenkäynnissä talvella 2015 laivan omistajaksi toista yhtiötä, eikä General Partnersia, jolle hovioikeus katsoi tuomiossaan laivan siirtyneen jo 14.4. 2014!
Ylikosken mukaan hovioikeus ei ole edes halunnut arvioida tosiasioita asiassa, vaan on perustanut ratkaisunsa lähinnä General Partnersin puolesta tehtyihin väitteisiin.
Hovioikeuden tuomio on syvässä ristiriidassa merioikeuden tuomioon nähden. Samasta 14.4.2014 tehdystä laivan ”siirrosta” merioikeus tuomitsi: ”Järjestely General Partnersin ja Jääskeläisen välillä on ollut yritys siirtää alus Virtasen määräysvaltaan maksamatta kauppahinnan loppuosaa.” Näin lopulta kävi, laiva jäi maksamatta.
Lisäksi merioikeus totesi: ”General Partnersin omistusoikeuden vahvistaminen, vahvistaisi oikeustilan, johon ostaja on pyrkinyt tietoisella sopimusrikkomuksella ja lähes rikosoikeudellisesti arvioitavalla menettelyllä.”
Merioikeus perusteli, että ”menettely, jossa osapuoli tietoisesti toimii vastoin kaikkea sovittua, ei voi saada oikeussuojaa”, mutta Turun hovioikeus antoi oikeussuojan ”siirrolle” kaikesta esitetystä huolimatta ja vastoin lakia.
Miten tämä oli mahdollista?
Kolmen hävityn oikeusjutun ja neljän perättömäksi osoittautuneen rikosilmoituksensa jälkeen Jääskeläisen puoli halusi vielä valittaa kotikaupunkinsa Turun hovioikeuteen. Luottivatko he vaikutusvaltaansa kaupungissa?
Hovioikeudessa tilanne oli kummallinen. Rami Virtasen asianajaja Mika Haavisto hyväksyttiin edustamaan asianomistajana General Partners-yhtiötä, jolla ei ole koskaan ollut laivan omistusoikeutta, eikä siis asianosaisuutta. Siksi hovioikeuden ei olisi koskaan pitänyt ottaa asiaa käsiteltäväksi.
Prosessivirheen vuoksi hovioikeus antoi Haavistolle ja Rami Virtaselle oikeussalin käyttöön omalle esitykselle. Yksi Virtasen puolen perusväittämä oli, että ”siirrossa” 14.4.2014 mukana olleet virolaiset yhtiöt ovat erillisiä ja itsenäisiä yhtiöitä. Tämän oikeus uskoi – vaikka ei siirrosta olisi saanut laillista aluskauppaa omisti yhtiöt kuka tahansa.
Asianajaja Haavisto kysyi maaliskuun istunnossa 2018 päämieheltään, todistajana esiintyneeltä Virtaselta, että onko yhtiöiden RDevelopmentin ja General Partnersin välillä jotain sopimuksia, jotka eivät ilmene virallisista asiakirjoista? Virtanen vastasi: ”Ei.”
Kun Haavisto kysyi, oletko välikäsien kautta omistanut General Partners-yhtiötä, niin Virtanen vastasi: ”En ikinä.”
Viron kaupparekisterin asiakirjat paljastavat, että Virtanen ei puhunut totta. Hän peitteli sitä, että omisti kummatkin yhtiöt taustajärjestelyjen kautta. Nämä tiedot Lindroosin avustajat kaivoivat esiin keväällä 2019, vuosi hovioikeuden tuomion jälkeen.
Rekisterin mukaan kesällä 2014 Virtanen ja hänen kumppaninsa Mikk Varik omistivat yhdessä BP Icon-yhtiön, jonka kautta he omistivat BAP Service-yhtiön, joka omisti General Icons-yhtiön, joka puolestaan omisti General Partners-yhtiön ja RDevelopment-yhtiön.
Myöhemmin konkurssinsa käsittelyssä Virossa Harjun käräjäoikeudessa, Virtanen kertoi myyneensä RDeveloment-yhtiön osakkeet Lontoossa asuvalle enolleen Teppo Lahtiselle 30.10.2014 kauppahintaan 658 280, 40 euroa, joka on hämmästyttävä summa yhtiöstä, joka ei tuolloin muka pystynyt maksamaan Piraten loppukauppahintaa 175 000 euroa ja muita kuluja.
Hovioikeuskäsittelyssä poliisi ja Lindroosin osapuoli epäilivät Virtasta ja Varikia väärästä valasta. Kaksi ja puoli vuotta kestäneitä poliisitutkimuksia johtanut syyttäjä vaihdettiin muutamaa päivää ennen ratkaisua. Uusi syyttäjä Alma Valpas päätti 3.11.2020 jättää epäillyt syyttämättä.
Virtasen oikeudelle antamat lausunnot liittyvät suoraan oikeusjärjestelmän uskottavuuteen, joten ne kohdistuvat Suomen valtioon.
Rami Virtanen joutui pian hovioikeudessa voittamansa laivakiistan jälkeen muihin poliisin laajoihin petostutkimuksiin. Poliisi tutki Virtasen osuutta lähes 3000 sijoittajalta saadun 40 miljoonan euron kohtaloon. Yleisradion MOT-ohjelma Virtaseen kohdistuneista epäilyistä esitettiin 28.6.2020. ”Iconista piti tulla koko kansan kiinteistörahasto. Nyt poliisi epäilee sen perustajia talousrikoksista. Miljoonia euroja sijoittajien varoja päätyi rahaston perustajille.”
Hämäriä tilisiirtoja tehtiin virolaisiin pöytälaatikkoyhtiöihin ja talvella 2019 esiin nousi useita väärinkäytösepäilyjä, jotka liittyivät Iconin toisen perustajaosakkaan Rami Virtasen toimintaan.
Joulukuussa 2019 Icon Kiinteistörahastot ja sen tytäryhtiöt jättivät konkurssihakemukset käräjäoikeuteen. ”Nyt sijoittajat ovat menettämässä rahansa”, kertoi Ylen MOT.
Pirate-laivan jutussa hätkähdyttää, kuinka laajasti Rami Virtanen ja Erkki Jääskeläinen ovat menestyksellisesti pystyneet vetämään nenästä Suomen oikeuslaitosta ja viranomaisia.
Pirate muutettuna merirosvoravintolalaiva Victoriaksi avattiin Tallinnassa kesällä 2019.
Talvella 2021 laiva on talviteloille kuuden kilometrin päässä Tallinnan vanhankaupungin satamasta. KLK.
Lindroosin KOK Palvelut-yhtiön arvonlisäverosta alkanut tapahtumavyyhti on siinä pisteessä, että yhtiön velka verottajalle on tammikuun 2021 verovelkatodistuksen mukaan 5 114, 32 euroa, joka muodostuu pääosin 4 600 euron veronkorotuksesta vuonna 2019.
Komisario Boholm sai pidettyä Lindroosin vangittuna kaksi kuukautta 21.elokuuta 2014 saakka. Pohjanmaan käräjäoikeus tuomari Lilian Grönlundin johdolla vapautti Lindroosin, koska hänen terveydentilansa oli heikentynyt huomattavasti. Boholm vaati häntä siitä huolimatta pidettäväksi vangittuna. Kun se ei enää käynyt, määrättiin Lindroos Boholmin vaatimuksesta matkustuskieltoon ja luovuttamaan poliisille passinsa, jotka oli kuitenkin jo kotietsinnässä aiemmin otettu oman käden oikeudella. Lindroosin piti olla kotonaan Alavetelissä joka päivä kello 20.00 – 07.00 välillä ja ilmoittautua joka päivä Kokkolan poliisiasemalla kello 10.00. Kielto päättyi 19. joulukuuta 2014.
Rahallisesti suuri menetys koitui matkustuskiellosta siksi, että amerikkalainen vastapuoli käytti hyväkseen suuressa kiinteistökaupassa sitä, ettei Lindroos voinut syksyllä 2014 hoitaa Floridassa välttämätöntä paikalla oloa vaatineita kauppoja. Hänen estettyjen liiketoimiensa menetykset olivat miljoonia.
Maineen menetyksensä vuoksi Lindroos oli pakotettu ahdinkotilassa vuosien aikana myymään omaisuuttaan. Muun muassa hän joutui myymään huutokaupalla New Yorkissa syksyllä 2019 valtaosan Elvis-kokoelmastaan polkuhintaan suurella tappiolla. Aikanaan koko kokoelman arvo oli asiantuntijan arvion mukaan ainakin 15 miljoonaa dollaria.
Kalle Lindroos Alavetelin kotinsa terassilla syksyllä 2020. Vakava sairaus on hidastanut hänen liikkeitään
ja tuolin tuki on tarpeen.
Pirate on edelleen maksamatta
Turun poliisiasemalla 17. joulukuuta 2919 kuulusteltu Erkki Jääskeläinen kertoi asiakirjojen olennaisimman näytön olevan se, ”että 175 000 euroa on edelleen maksamatta RDevelopmentilta Kallen perustettavalle yhtiölle”. Se on maksamatta kaikkine lisäkuluineen vielä maaliskuussa 2021.
Koska vaadittua kauppasummaa ei maksettu syksyllä 2013, eikä sitä ole maksettu koskaan sen jälkeenkään, niin kaupan ehtojen mukaan Pirate-laiva ei ole voinut laillisesti ja pätevästi siirtyä Kalle Lindroosin omistusvallan ulkopuolelle. Turun hovioikeuden päätöksellä ja Virossa operoivien liikemiesten tempuilla laiva on käytännössä kuitenkin siirretty tavalla, jossa oikeusjärjestelmää näytetään käytetyn rikoksen tekovälineenä.
Aika näyttää puuttuuko Yhdysvallat kansalaisensa omaisuuden ja varallisuuden menetykseen, jonka aiheutti Suomen virkavalta.
Kalle Lindroos näkee vieläkin joskus painajaisia siitä, kuinka Kokkolan poliisi repii hänet ja koko perheen aamulla vuoteestaan: ”Olette pidätetty!” Poliisimiehen takana nauraa komisario Boholm.
”Se oli niin järkyttävä kokemus, ettei se koskaan jätä rauhaan, vaikka ulkopuolinen saattaa asialle naurahtaa”, kertoo Lindroos ja harkitsee luopumista Suomen kansalaisuudesta, koska se on viime vuosina tuonut hänelle henkistä kärsimystä ja taloudellista ahdinkoa, joiden vuoksi hänen terveytensä romahti.
Ansiomitalilla palkitun komisario Kristina Boholmin voisi luulla olevan jo työkyvyttömyyseläkkeellä sen perusteella, miten muistamaton hän oli vuonna 2017, kun häntä kuulusteltiin syylliseksi epäiltynä kesän 2014 virkavirheistään. Kaikkea muuta. Lokakuussa 2020 Boholm aloitti sivutoimisena tuntiopettajana poliisiammattikorkeakoulussa.
Kokkolan Merirosvopuistoon oli tarkoitus rakentaa myös rocklegenda Elvis Presleylle omistettu
laivanäyttely imitaatioesityksineen. Elviksen asuja varastettiin Kokkolassa kesällä 2011.
Merirosvolaiva Pirate rakennettiin ottamalla ideoita 1780-luvun HMS Bounty-aluksesta, jonka kopio oli rakennettu Marlon Brandon tähdittämään elokuvaan Kapina laivalla (1962).
Elokuvaan rakennettu alus toimi myöhemmin turistialuksena, jonka kapteeni Robin Walbridge osallistui
Piraten ideointiin. Kalle Lindroos (keskellä) tutustumassa Bountyyn talvella 2009 Floridan rannikolla
Puolassa 1975 rakennettu Lighthouse-asuntoproomu muutettiin Merirosvolaiva Pirateksi vuonna 2010 Kokkolassa. Tarpeistoa, ideoita ja ammattitaitoa tuotiin Yhdysvalloista.
Merirosvolaiva Piraten sisustusta, kun alus oli vielä Kalle Lindroosin omistuksessa Kokkolan Suntinsuun rannassa kesällä 2011.
Pentti Sainio
Kuvat: Pentti Sainio ja Bruce Dundee
Pirate-laivan seikkailukertomuksen tietoaineisto on kerätty haastatteluista, asianosaisten laatimista tausta-asiakirjoista ja kirjeenvaihdosta sekä lukuisista eri oikeusistuntojen pöytäkirjoista, poliisin esitutkinta-aineistosta, verottajan tarkastuskertomuksista, verotietopyynnöistä, viranomaistietopyynnöistä, syyttäjälaitoksen päätöksistä, Traficomin alusrekisterihistoriasta ja tiedostusvälineiden artikkeleista vuosina 2010-2021.